Tuntuuko joskus siltä, että vuodet vierivät mutta mikään ei silti muutu?
Niinpä niin ja lisää tästä väittämästä ja sen paikkansa pitävyydestä tuonnempana. Totesin näet itse tuossa äskettäin, että kohta (vuonna 2009) on siis kulunut 30 vuotta siitä, kun allekirjoittanut, yhdessä kolmen muun teini-ikäisen jätkän kanssa perusti ensimmäisen ja ainoan rokkibändinsä; Freddie & The Seacruisersin. Bändiä ei tosin perustettu sanan varsinaisessa merkityksessä, ”se” vain yksinkertaisesti syntyi itsestään. Armon vuonna 1979 me 15- vuotiaat kaverukset, Rofa, Mikko, Krisu sekä allekirjoittanut kävimme samaa koulua (olimme jopa samalla luokalla) Vartiokylässä olevassa ruotsinkielisessä koulussa. Rofa ja Mikko olivat kotoisin Sipoosta ja Krisu sekä meikäläinen Itä-Helsingin Kontulasta.
Jostakin ihmeen syystä koulunkäynti kaikkine läksyineen ja kokeineen ei oikein napannut, vaan meitä (kuten monia muitakin suomalaisia nuoria) kiinnosti enemmän ”uudelleen keksitty” musiikki- sekä nuorisotyyli, siis rock ´n´ roll/rockabilly sekä 1950-luvun vaatteet, autot jne. Ja se oli siinä! Mekin halusimme soittaa ja pukeutua samalla tavalla kuin esim. Gene Vincent ja Eddie Cochran tai Whirlwind ja Crazy Cavan.
Tuumasta toimeen siis! Bändi aloitti treenaamisen ja osti/lainasi soittimia ja sitä mukaa alkoi myös hahmottua lopullinen kokoonpano, eli kuka soittaisi mitäkin soitinta. Päädyttiin siihen, että Rofa soittaisi soolo-kitaraa, Mikko paukuttaisi rumpuja, Krisu veivaisi bassonkieliä + laulaisi taustaa ja allekirjoittanut hoitaisi rytmi-kitaran sekä laulupuolen. Treenikämppä löytyi yllättävän helposti ja sijaitsi Itäsalmella (Östersundom/Sipoo) asuvan Rofan kotitalon kellarista. Vaihtoehtoisena treenipaikkana oli oma koulumme Vartiokylässä ja sen ala-aulassa oleva esiintymistila.
Rock´n´Roll Will Never Die ! Koulunkäyntiä mitenkään häiritsemättä (?), alkoi homma edetä siihen malliin, että eräänä syksyisenä aamuna 1979 saimme kunnian esiintyä oman koulumme aamuavauksessa ja näin ollen myös mahdollisuuden kokeilla omien siipiemme kestävyyttä. Koko ajan treenattiin ja muitakin keikkoja tuli. Pääasiassa yhtye esiintyi 1979 -1980 aikana eri koulujen bileissä ja nuorisotaloilla Helsingissä ja sen ympäristössä, mutta myös mm. Nokian pikkujouluissa Messukeskuksessa, Sipoon kunnallistalolla ja jopa ulkomailla eli Ruotsissa (Vartiokylän koulun matka Tukholmassa sijaitsevaan ystävyyskouluun).
Näiden n.s normaalikeikkojen ohella oli luonnollisesti muutakin säpinää bändin ympärillä. YLE: porukka oli nauhoittamassa osan Maunulassa tekemästämme keikasta ja soittikin sitten osia kappaleista radiossa, eräässä ruotsinkielisessä musiikkiohjelmassa, jossa bändien jäseniä myös haastateltiin. Lisäksi Freddie & The
2(3)
Seacruisers osallistui vaihtelevalla menestyksellä sekä vuoden 1979 että 1980 Rokki –Kuningas -kilpailuihin.
Bändin taustalla oli jo joitakin aikoja häärännyt mies nimeltään Wille Wilenius (sittemmin mm. hyvin menestynyt tuottaja ja musiikkivaikuttaja), joka laajan yhteysverkostonsa avulla sekä ammattilaisen otteella tuki meitä ja järjesti bändille ”työtä”, eli keikkoja.
Sokerina pohjalla edellä esitettyyn on se, että Freddie & The Seacruisers sai kunnian esiintyä Linnanmäen Huvipuiston päälavalla, pääartistina koulujen päättäjäispäivänä 31.5.1980. Valitettavasti tämä esiintyminen oli sekä kliimaksi että bändin viimeinen tässä kokoonpanossa. Bändin jäsenet eivät tietenkään päättäneet lopettaa toiminnan musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten, vaan ihan muista syistä johtuen. Koulujen päätyttyä kaikki yhtyeen jäsenet lähtivät kukin tallaamaan omia polkujaan (joku meni lukioon, jotkut ammattikouluun ja eräs nuori mies muutti vanhempiensa kanssa pois Stadista jne.). Bändi hajosi siis ”luonnollisista syistä”.
Bändin ”hiljaiset vuodet” 1980 -2007 : Kouluja käytiin, ammatteja hankittiin, mentiin naimisiin, hankittiin koti, saatiin lapsia kukin omalla tahollaan. Kaikilla oli omat menonsa ja juttunsa. Yhteydenpidon kanssa oli vähän niin ja näin. Ei juuri soiteltu tai kirjoiteltu toisillemme. Tosin, kyllähän me kaikki tavattiin (pl. Krisu) vuonna 1984 Tammisaaren Dragsvikin varuskunnassa, jossa olimme suorittamassa asepalvelusta.
Musiikkityylejä ja muoteja tuli ja meni ja niitä sitten ihmeteltiin. Mitä tapahtui vanhalle kunnon Rock ´n´ Rollille? Pinnan alla kyti….
Vuosi 2007 : ” Elämä on joskus ihmeellistä”. Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun eräs vanha frendi nimeltään Tommy otti minuun alkusyksystä yhteyttä. Tavallisten liirum-laarumien sijasta hän ihmetteli, josko meikäläinen olisi kiinnostunut ”matkustamaan ajassa noin 30 vuotta taaksepäin”? Hän oli kaverinsa Panden kanssa aikaisemmin kesällä saanut kuningasajatuksen: ”Olisi korkea aika kunnioittaa vanhoja hyviä aikoja, joten miksi ei voitaisi syksyllä järjestää tapahtuma nimeltään ”Roihuvuori Rockabilly Revival”. Pienen empimisen ja kalenteritarkastuksen jälkeen vastasin kutsuun myöntyvästi, totta kai!
Tommyn ja Panden johtoajatuksena oli yksinkertaisesti se, että olisi hiton mukavaa tavata vanhoja kamuja ja koota heidät kaikki yhteen ja samaan paikkaan (Hard Rock House –ravintolaan, Roihuvuoren sydämessä) muistelemaan menneitä. Eikä tässä vielä kaikki, tilaisuuden teeman mukaisen musiikin kuuntelemisen lisäksi tilaisuuteen kutsuttiin vanhoja ja uudempia rock´n´roll -bändejä esiintymään! Ensin tilanne näytti siltä, että Freddie & The Seacruisersia ei saada koottua ollenkaan, mutta noin viikko
3(3)
ennen itse tapahtumaa bändin kaksi muuta jäsentä, Rofa ja Mikko ilmoittautuivat hämmentyneinä, mutta innokkaina mukaan geimeihin. Alkuperäisen yhtyeen basistia, Krisua, kukaan ei valitettavasti saanut kiinni, mutta hei, 75 % alkuperäisestä kokoonpanosta kuitenkin. Ei huono saavutus ollenkaan melkein 30 vuoden ”tauon” jälkeen. Näin Freddie & The Seacruisers heräsi henkiin, tosin monen välikäden ja mutkan kautta, mutta kuitenkin!
Jälleen näkeminen oli lämmin ja hauska, mutta koska aikaa oli vähän ja edellisestä yhteissoitostakin oli kulunut erinäinen vuosikymmen, oli kiire aloittaa ensimmäiset treenit. Kaikki hyvin ? Kuka soittaa bassoa, kun Krisua ei näy mailla eikä halmeilla?
No, tässä kävi hyvä tuuri, monitoimilahjakkuus Tommy ilmoittautui basson varteen ja on muuten ollut siitä hetkestä lähtien F&SC :n basisti. Lisäksi voidaan todeta, että bändin treenit ennen Roihuvuoren happeningia ja sen jälkeen on järjestetty juuri Tommyn ”isännöimässä” treenikämpässä, Munkkivuoressa.
Lauantaina 29.9.2007, ulkoilma oli kostean lämmin, mutta Hard Rock Housessa sitäkin kosteampi ja kuumempi. Viisi kovaksi keitettyä Rock´n´Roll - / Rockabilly-comboa esiintyi, paikalla oli satoja kaiken ikäistä ja näköistä rokkaria ja meno oli hillitöntä alusta loppuun. Freddie & The Seacruisers osa II oli suoriutunut ”tulikasteestaan” kunnialla, aliarvioimatta ollenkaan muita illan ja yön aikana esiintyneitä yhtyeitä ja heidän loisteliasta musisointiaan ja jammailujaan.
Yllä mainitun tilaisuuden jälkeen Freddie & The Seacruisers on bändin jäsenten työ- tai muista kiireistä ja eri paikkakunnilla asumisesta huolimatta pyrkinyt järjestämään yhdet treenit/viikko. Bändi on vuoden 2008 alkupuolella esiintynyt livenä kaksi kertaa Helsingin Bar Mendocinossa (Hideaway Rock & Roll Club); tammikuussa ja kesäkuussa. Seuraava keikka on 1.8.2008 Herttoniemen ravintola Siilinpesässä.
Tuntuuko joskus siltä, että vuodet vierivät mutta mikään ei silti muutu?
Freddie & The Seacruisers, kokoonpano 15.7.2008:
Kim Gabrielsson (Kimu) Laulu ja komppikitara 44 vuotta
Rolf Blomberg (Rofa) Soolokitara 44 vuotta
Tommy Dahlström (-T-) Basso ja laulu 46 vuotta
Mikael Söderling (Mikko) Rummut 44 vuotta
Kynän ääressä, Freddie (Kimu)
